Hei kaikki kesän odottelijat. Me täällä Koivulassa otettiin jo pieni varaslähtö kesään. Kipaisin lähimpään kauppaan, josta ostoskoriin löytyi kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat, Pirkka Karkki mansikat. 

Minulla oli vakaa aikomus leipoa Tres leches-kakku, dulce de tres leches, joka tunnetaan myös nimellä pan tres leches tai yksinkertaisesti tres leches. Monia ohjeita olin selaillut ja Sonja Melinan instassa oli mieleinen ohje kakkuun. Tällä ohjeella tehtyä kakkua olin saanut kerran jo maistaakin työkaverin lomalle lähtö kahveilla..

Sillä siis siiten eteenpäin. Niinkuin monesti ennenkin ei ihan ohjeen mukaan päästy toteuttamaan. Olin ostavinaan kaupasta kondensoitua maitoa, mutta olinkin ottanut hyllystä makeutetun kinuskiversion. Eli ohjeesta poiketaan taas kerran. Tämä kinuski on huomattavasti paksumpaa kuin kondensoitu maito ja joudun ohentamaan sitä kermalla.

Tres leches -kakku

Voitele korkeareunainen vuoka 

Valmista pohja:

Vatkaa ensin marenki toisessa kulhossa.

4 munanvalkuaista

85g sokeri

Ota toinen kulho jossa vatkaat taikinan toisen osan:

4 munan keltuaista

55g sokeria

Vatkataan vaahdoksi

Lisää tähän :

1 dl maitoa

sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan

1 tl vanilja sokeria

150g vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

Viimeisenä lisätään marenki varovasti käännellen.

Kaada taikina voideltuun vuokaan, esim. lasiseen uunivuokaan.

Paista 160⁰C uunissa noin. 30-35 min.

Anna pohjan jäähtyä. Valmista sillä aikaa:

Maitokylpy

1,5 dl kermaa

1,5 dl maitoa

1,2 dl kondensoitua maitoa

Pistele puutikulla tai haarukalla reikiä kakkuun, ja kaada maitoseos pohjan päälle.

Kuorrutus

4 dl kuohukerma

0,5dl sokeria

Tuoreita mansikoita

Kuorruta kakku kermavaahdolla ja koristele mansikoilla.

Ja koska valokuva jäi ottamatta, saatte vain pienen maistisisen 🥰

Nam. Seuraavan kerran olen tarkempi siellä kaupan hyllyllä, koska tätä tehdään toistekin. 

Pist. Vähensin muutoinkin sokerin määrää yltiöpäisen makean kinuskin vuoksi. Vaikka eipä se kinuskin maku ollut hullumpi vaihtoehto sekään.

Hyvää koulujen päättäjäispäivää kaikille ja Onnea kaikille valmistuneille💕

Keltainen puutalo on meille enää muisto mukavista, ihanista ajoista. Nyt siellä puulattiat saavat nauttia taas pienten lasten jalkojen tömistelystä.

Hankimme oman mansikkapaikan maaseudulta. Vaikka ikää onkin jo kertyntyt, päätös ei lopulta ollut vaikea. Kutsumme Koivulaa vapaa-ajan asunnoksi, sillä meillä on myös kerrostaloasunto kaupungissa.

Mitäpä sitten muuta kuuluu.

Tammikuussa 2024 sattui minulle työtapaturma, kuntoutuminen on vienyt paljon voimia. Eikä tässä enää ole paluuta entiseen. Pysyvän haitan sain jalkoihini. 

Käsitöitä on kuitenkin tulllut vuoden mittaan tehtyä, ja ne osaltaan ovat vieneet ajatuksia pois kivuista.

Juhannusruusu Lankavan ohjeella

Takavuosien hitti Anelmaiset.

Marimekkoakin tuli kokeiltua

Tässä Housen langasta neulotut polvisukat

Vaaleanpunasävyiseen sukkapariin piirtelin itse kuviot ja säärystimet on Jonmarin ohjeella neulottu.

Keskussairaalan vastasyntyneet sai minultakin pienen lahjoituksen, tässä muutamia niistä.

Laurit joiden neulomisessa puikkokin katkesi, taisi olla aika vääntöä.

Ja vielä yhdet pitkät- 

Käsityöt on ollut, ja on, minulle tapa purkaa stressiä ja siirtää ajatuksen jonnekin muualle.

Kuinka sinä purat stressiä?

Keltaisessa puutalossa on aivan perinteinen varaava takka. Olen hankkinut ritilän, jonka voin sujauttaa takan luukuista sisään ja laittaa ruuan hautumaan uuniin. Suosittelen kyllä kaikille takan omistajille ritilän hankkimista. Kätevimmät pystyy kyllä tekemäänkin sellaisen.

Kaalipadan tekoon varauduin ostamalla kaupasta 1,5 kg painavan kaalin, 800g naudan jauhelihaa, 2 purkkia tomaattimurskaa, Koskenlaskija Chili ruoka ja dippi juustoa sekä Creme fraiche paahdetut sipulit purkin.

Pilko kaali ja laita suikaleet hautamaan kiehuvaan veteen isohkoon kattilaan, minulla kaytössä 5 litran kattila. Kaada vesi pois kun kaalit on pehmenneet. Ruskista jauhelihat ja mausta mieluisillasi mausteilla, itse käytän jauhelihamauste sekoitusta. 

Lisää kaalin sekaan tomaattimurskat, juusto ja creme fraiche selä jauheliha, sekoita hyvin.

Raastoin vielä 3 porkkanaa mukaan. kaikki vain sekaisin kattilassa ja tässä vaiheessa vielä mahdollisuus maistella tulevaa tuotoksen makua. minä lisäsin vielä suolaa.

Kaada kaalipata uunivuokaan ja laita hautumaan takkaan tai sähköuuniin.

Sitten vain nautitaan mausteisesta kaalipadasta puolukkasurvoksen kera.

Kiitos, kun kävit vierailulla❤️

Valitettavasti nämä sivut ovat toimineet nyt aika epävarmasti. Toistaiseksi siirryn toiselle alustalle.

Käypä katsomassa mitä tein kaalista🥰

Löydät keltaisen puutalon seuraavasta osoitteesta. 

https://eloakeltaisessapuutalossa.blogspot.com/?m=1

Tänäkin vuonna, kuten monena muunakin, vietin äitienpäivää työmaalla. Muutaman vuoden päästä onkin tilanne varmaankin jo toinen ja saan nauttia lapsista ja lapsenlapsista kokoaikaisesti, muulloinkin kuin äitienpäivänä.

Aamukahvit auringossa, ulkona on jo hyvin kesäistä!

Tyttäreni kävi perheensä kanssa kahvilla. Yllätyksekseni sain vanhasta valokuvasta piirretyn taulun, jossa olen minä ja tyttäreni muutaman kuukauden ikäisenä! Ihana yllätys!

Kauniit on nämä krysanteemit!

Tätä runoa mummini lorutteli meille lapsenlapsille:

Äiti leipoo

Äiti leipoo hymyellen. 

-Kelle leivot, äiti, kellen? 

Vielä kysyt – kelles muille 

pienoisille piimäsuille?

Tää on kakku pikku Annin, 

tuo on Heikin, tää on Hannin. 

Tämän saapi pikku Asta,

joll' on yksi hammas vasta.

Tehdään muita murakampi,

hiukan muita makeampi

Oisko onneks' joka muru

Siit' on äidin ainut suru.

Leivät nousee, hiipuu uuni, 

miss' on pienet piimäsuuni? 

Kätken kakkuun kaipausta, 

sirottelen siunausta.

Rakkautta rahdun verran – 

toinen teille leipoo kerran. 

Äidin kakku makeaisin, 

sitä, ah, jos aina saisin.

– Immi Hellén –

Aika on mennyt sukkelaan Keltaisessa puutalossa. Viime tapaamisesta on jo aikaa, niinpä palaan viime Joulukuun alkupäiville.

Keltaisessa puutalossa juhlittiin emännän ylioppilasjuhlia 3.12.2022. Puutaloon oli kutsuttu lähimmät ystävät ja sukulaiset. Juhlat olivat onnistuneet, vaikka muutama kutsuvieras jäikin flunssaisena ja koronassa kotiin lepäämään.

Jälkeenpäin tajusin ettei tarjoilusta tullut otettua kuvia ollenkaan. Harmi sinänsä.

Kohta tämän kevään ylioppilaat saavat varmuuden onnistumisestaan kirjoituksissa.

Oman kouluni, Otava Opiston Mikkelissä, juhla ja lakitus oli pieni muotoinen, sillä iso osa valmistujista osallistui juhlaan verkon välityksellä. 

Minä sain kunnian pitää uuden ylioppilaan puheen. Tässä Juhlapuhe teille luettavaksi:

"Arvoisa rehtori, opettajat, nettilukion henkilökunta, hyvä juhlaväki ja uudet ylioppilaat.

Olen Sari Ylänen ja minulla on kunnia pitää juhlapuhe koulumme ylioppilasjuhlassa.

Kun minulta kysyttiin olisinko halukas puhumaan juhlassamme, ensimmäisenä ajattelin, osaanko, olenko tarpeeksi hyvä ja arvokas tähän tehtävään.

Ilmottauduin nettilukioon ajattellen, että nyt on korkea aika suorittaa kesken jääneet lukio-opinnot loppuun ja saada ylioppilastutkinto valmiiksi ennen eläkkeelle jäämistä. 

Aloittaessani lukio-opintoja tammikuussa 2020, ensimmäisiä ajatuksia ja huolenaiheita olivat opinko, olenko tarpeeksi hyvä ja riittävätkö taitoni.

Opiskelujen edetessä onnistumiset kasvattivat itsetuntoa ja opin myös luottamaan siihen, että olen tarpeeksi hyvä, minä pystyn ja kykenen.

Kevät 2020 painoi meidät kaikki korona kurimukseen. Suomen koulut siirtyivät valtaosin etäopetukseen. Meille nettilukiolaisille tilanne oli tuttu ja turvallinen, jatkoimme opiskelua verkossa itsenäisesti.

Lukio-opintoni olen suorittanut työn ohella. Koska olen vuorotyössä, nettilukio oli oikeastaan ainut vaihtoehto. Verkko-opinnot ovat mahdollistaneet niin minulle kuin meille kaikille valmistuneille ja vielä opintoja jatkaville aikatauluttaa opinnot juuri omaan elämään sopiviksi. Meillä kaikilla on ollut kylliksi itsekuria ja kykyä järjestää opinnot ja yhdistää ne perusarkeen. Meillä on ollut runsaasti pitkäjänteisyyttä ja motivaatiota suoriutua opinnoista juuri oman tasoisesti.

Monet asiat ovat muuttuneet yli 40 vuodessa, ja koska olen aikakaudelta lyijykynä ja ruutuvihko, matematiikan opinnot lisäsivät harmaita hiuksia päähäni. Sinnikkäästi harjoittelemalla alkoivat matemaattiset kaavat onnistua myös tietokoneella. Keskikoulussa inhoamastani äidinkielestä muodostui yksi lempiaineista nettilukiossa, kursseja olisi voinut olla enemmänkin. Näihin lempi aineisiin oli helppo uppoutua, niinpä minulle vaikeimmat aineet eli kielet jäivät viimetippaan. Jälkiviisaana voin sanoa, että kannattaa aloittaa vaikeimmasta ja antaa näille itselle vaikeille kursseille enemmän aikaa. Minulle loppukiri tuli lukio-opintojen loppusuoralla maaliviivan jo häämöttäessä. Vanhat tuntemukset nostivat taas päätään, olenko tarpeeksi hyvä, riittävätkö taitoni ja selviänkö kunnialla loppuun asti.

Haluan kiittää perhettäni ja ystäviäni sillä te olette tuellanne mahdollistaneet opintoni sekä valmistumiseni. Suuri kiitos minun omista arvosanoista kuuluu myös opettajille, jotka ovat väsymättä jaksaneet vastata kysymyksiini, joskus jopa rautalangasta vääntämällä. Opettajilta saatu kannustava palaute on ollut ensiarvoisen tärkeää. Tämä on ollut huikea matka, jota jään kaipaamaan.

Tänään seisomme yhdessä täällä, me uudet ylioppilaat. Olemme saavuttaneet tavoitteemme ja suuri osa siirtyy jatko-opintojen pariin, minä vielä pohdin mitä jatkossa, laiskoja eläkepäiviä vai kenties aktiivista opiskelua.

Lopuksi haluan muistuttaa: riippumatta kirjain rivistöstä todistuksessa, me kaikki olemme voittajia, olemme selättäneet vaikeudet ja saaneet tutkintomme valmiiksi. Laulun sanoja mukaillen Onnittelut meille kaikille! Tänään on meidän päivämme, nyt on meidän vuoromme loistaa!"

Hei ja ihanaa syksyä teille kaikille keltaisen puutalon vieraille. Ainakin osa puutalon tuttavistaa muistaa, että emäntä yrittää saada nuoruudessa aloittamansa lukion päätökseen ja yo-tutkinnon myös. Nyt ollaan jo aika loppusuoralla, perjantaina 16.9.-22 osallistun pitkän englannin kokeeseen. Voin kyllä sanoa, että hiukan jännittää. 

Alunalkaen en ollut olleenkaan varma osallistunko kirjoituksiin, mutta niin vain asiat johtavat toisesta seuraavan ja tosiaan nyt on sitä enkkua vaille valmiina tuo yo-tutkinto. Lukion puolella viimeinen ruotsin kurssi menossa ja sillekin takaraja häämöttää, sillä se on jätettävä arvioitavaksi viimeistään 15.10. -22.

Kaiken kaikkiaan matka on ollut antoisa, ja toivon saavani enkun kokeen läpi, mutta jos ei, niin keväällä sitten uusitaan :D

Tuntuu etten aikoihin ole pohtinut mitään muuta kuin noita koulujuttuja, ja kas kummaa tänään tupsahti mieleen, että olisko jo korkea aika tehdä oma hapanjuuri ja leipoa viikottain se kiireetön leipä keltaiseen puutaloon isännän ja emännän herkuteltavaksi. Onko teillä vinkkejä hyvän hapanjuuren valmistukseen ja tietenkin löytyykö ihanaa herkkuleivän ohjetta myös?

Aivoja lepuuttaakseni päätin tehdä Alize Puffy langasta sormeilemalla torkkupeiton. Muistan lukeneeni jostain, että käsillä tekeminen ja samalla opiskeltavan aineen kuunteleminen, auttaa asian sisäistämisessä, I hope so!

Lenkki lenkiltä peitto alkoi valmistua

Tässä peitto valmiina. 10 kerää käytin tähän lenkkilankaa.

Kiitos vierailusta, nähdään taas!

Opiskelukin on edennyt tasaiseen tahtiin ja loppusuoralla voin jo sanoa olevani. Kaikki ei ole onnistunut ja helppoakaan ei ole ollut. Nyt valmistadun jo matematiikan ja yhteiskuntaopin yo-kokeeseen. Aikamoista myllerrystähän tämä toisaalta on ollut.

Pakkaspäivänä juolahti mieleeni, ettei lihapiirakoita ole tullut paistettua aikoihin. Niinpä tuumasta toimeen ja ohjevihkoa selailemaan. 

Minulla on tällainen ohje:

5 dl maitoa ( tai 2.5 dl maitoa ja 2.5 dl vettä)

1 rkl sokeria

tl suolaa

2 pussia kuivahiivaa, tai pala tuoretta hiivaa

n. 13 dl vehnäjauhoja

100 g sulatettua voita

Täyte:

500g naudan jauhelihaa

Jauheliha maustetta

1 sipuli

n. 4 dl kypsää puuroriisiä

suolaa, pippuria

Ohjeet:

Keitä riisi kypsäksi.

Tee taikina: jos käytät kuivahiivaa lämmitä maito 42 asteiseksi. Lisää joukkoon hiiva, suola ja sokeri.

Alusta jauhot taikinaan ja loppuvaiheessa lisää vielä voisula joukkoon. Jätä taikina kohoamaan.

Valmista täyte: ruskista jauheliha ja sipuli, mausta jauheliha seos ja lisää kypsä riisi. 

Itse aina maistan tätä täytettä. Sen pitää maistua suun mukaiselta. Lisää siis mausteita makusi mukaan!

Kun taikina on kohonnut, jaa se kolmeen osaan. Jaa sitten vielä osat kuuteen osaan, eli yhteensä 18 taikinapalloa.

Kauli taikinat pyöreiksi ja laita täytettä taikinalle. Kostuta reuna vedellä pullasudin kanssa. Käännä reuna kiinni ja painele haarukalla tai lusikalla sauma kiinni.

Paista lihapiirakoita uunin keskitasolla n. 20 min 225 lämpötilassa. Voitele kypsät lihapiirakat voisulalla.

Sitten vain ääntä kohti, jokainen omalla tyylillään ja mieleisillä täytteillään: sinappia, ketsuppia, kurkkusalaattia, kinkkua kananmunaa nakkia tai ihan mikä omia makunystyröitä miellyttää.

Tällä kertaa päätin kokeilla kesäkurpitsarullaa tai vaikka kääretorttua, kuka mitenkin sen tulkitsee. Ohjeen näin jollain videolla facebookissa ja sovellan nyt sitä, koska en ole ihan varma miten ohje meni. Uudestaan en enää videota löytänyt.

Yritin ostaa suht samankokoiset kesäkurpitsat, nämä painoivat n. kilon yhteensä

Raastoin hienolla raastimen osalla yhden kurpitsan raasteeksi, ja kaksi kurpitsaa höyläsin juustohöylällä siivuiksi. Raastetta painelin hiukan lävikössä, että enin kosteus valuisi pois.

Kuusi kananmunaa kulhoon ja hieman pippuria ja suolaa.

Vatkasin kyllä jonkun aikaa...

...vaahto on melkein valkoista.

Kesäkurpitsaraaste sekaan...

kunnollinen sekoitus.

Ohuet viipaleet ladotaan pinnalle. Kaikki viipaleet ei menneet, mutta yksi kurpitsa ei olis riittänyt. Voitelin ihan hieman vaan voisulalla viipaleiden pinnalta. 180 °C Uuniin puoleksi tunniksi.

Täytteeseen tulee juustoa, ja jokainen voi sitten laittaa lisäksi juuri sitä mitä parhaaksi näkee ja makumieltymykset sallii. Kaupasta ostin Valion Viola kylmäsavulohituorejuustoa ja kylmäsavulohta. Silppusin lohen hienoksi, lohta oli 100g Suunnitelmissa on tehdä itse Ricotta juustoa, joka varmasti sopisi tähän hyvin.

Näytti siltä, että täytettä oli liian vähän, niinpä laiton toisenkin purkin tuorejuustoa, onneksi olin ostanut kaksi.

Pohja valmiina.

Käänsin valmiin pohjan toisen leivinpaperin kanssa. Taas kerran huomasin, että olisi kannattanut hieman voidella tuota paperia. Kumma ettei tätä meinaa muistaa.

Jäähtyneen pohjan päälle täyte ja sitten vaan rullaus.

Tältä se sitten näytti, ja maistui myös hyvälle. Leikkasin päädyistä palat pois, ja laiton rullan jääkaappiin lepäämään noin tunnin ajaksi. Kohta maistellaan.

Tämä oli kyllä kiva kokeilu ja käy gluteenittomille, vähähiilarisille ja vaikka ketoilijoillekin.