Tänäkin vuonna, kuten monena muunakin, vietin äitienpäivää työmaalla. Muutaman vuoden päästä onkin tilanne varmaankin jo toinen ja saan nauttia lapsista ja lapsenlapsista kokoaikaisesti, muulloinkin kuin äitienpäivänä.
Aamukahvit auringossa, ulkona on jo hyvin kesäistä!
Tyttäreni kävi perheensä kanssa kahvilla. Yllätyksekseni sain vanhasta valokuvasta piirretyn taulun, jossa olen minä ja tyttäreni muutaman kuukauden ikäisenä! Ihana yllätys!
Kauniit on nämä krysanteemit!
Tätä runoa mummini lorutteli meille lapsenlapsille:
Äiti leipoo
Äiti leipoo hymyellen.
-Kelle leivot, äiti, kellen?
Vielä kysyt – kelles muille
pienoisille piimäsuille?
Tää on kakku pikku Annin,
tuo on Heikin, tää on Hannin.
Tämän saapi pikku Asta,
joll' on yksi hammas vasta.
Tehdään muita murakampi,
hiukan muita makeampi
Oisko onneks' joka muru
Siit' on äidin ainut suru.
Leivät nousee, hiipuu uuni,
miss' on pienet piimäsuuni?
Kätken kakkuun kaipausta,
sirottelen siunausta.
Rakkautta rahdun verran –
toinen teille leipoo kerran.
Äidin kakku makeaisin,
sitä, ah, jos aina saisin.
– Immi Hellén –
Kommentit