Aika on mennyt sukkelaan Keltaisessa puutalossa. Viime tapaamisesta on jo aikaa, niinpä palaan viime Joulukuun alkupäiville.

Keltaisessa puutalossa juhlittiin emännän ylioppilasjuhlia 3.12.2022. Puutaloon oli kutsuttu lähimmät ystävät ja sukulaiset. Juhlat olivat onnistuneet, vaikka muutama kutsuvieras jäikin flunssaisena ja koronassa kotiin lepäämään.

Jälkeenpäin tajusin ettei tarjoilusta tullut otettua kuvia ollenkaan. Harmi sinänsä.

Kohta tämän kevään ylioppilaat saavat varmuuden onnistumisestaan kirjoituksissa.

Oman kouluni, Otava Opiston Mikkelissä, juhla ja lakitus oli pieni muotoinen, sillä iso osa valmistujista osallistui juhlaan verkon välityksellä. 

 

Minä sain kunnian pitää uuden ylioppilaan puheen. Tässä Juhlapuhe teille luettavaksi:

 

"Arvoisa rehtori, opettajat, nettilukion henkilökunta, hyvä juhlaväki ja uudet ylioppilaat.

Olen Sari Ylänen ja minulla on kunnia pitää juhlapuhe koulumme ylioppilasjuhlassa.

Kun minulta kysyttiin olisinko halukas puhumaan juhlassamme, ensimmäisenä ajattelin, osaanko, olenko tarpeeksi hyvä ja arvokas tähän tehtävään.

Ilmottauduin nettilukioon ajattellen, että nyt on korkea aika suorittaa kesken jääneet lukio-opinnot loppuun ja saada ylioppilastutkinto valmiiksi ennen eläkkeelle jäämistä. 

Aloittaessani lukio-opintoja tammikuussa 2020, ensimmäisiä ajatuksia ja huolenaiheita olivat opinko, olenko tarpeeksi hyvä ja riittävätkö taitoni.

Opiskelujen edetessä onnistumiset kasvattivat itsetuntoa ja opin myös luottamaan siihen, että olen tarpeeksi hyvä, minä pystyn ja kykenen.

Kevät 2020 painoi meidät kaikki korona kurimukseen. Suomen koulut siirtyivät valtaosin etäopetukseen. Meille nettilukiolaisille tilanne oli tuttu ja turvallinen, jatkoimme opiskelua verkossa itsenäisesti.

Lukio-opintoni olen suorittanut työn ohella. Koska olen vuorotyössä, nettilukio oli oikeastaan ainut vaihtoehto. Verkko-opinnot ovat mahdollistaneet niin minulle kuin meille kaikille valmistuneille ja vielä opintoja jatkaville aikatauluttaa opinnot juuri omaan elämään sopiviksi. Meillä kaikilla on ollut kylliksi itsekuria ja kykyä järjestää opinnot ja yhdistää ne perusarkeen. Meillä on ollut runsaasti pitkäjänteisyyttä ja motivaatiota suoriutua opinnoista juuri oman tasoisesti.

Monet asiat ovat muuttuneet yli 40 vuodessa, ja koska olen aikakaudelta lyijykynä ja ruutuvihko, matematiikan opinnot lisäsivät harmaita hiuksia päähäni. Sinnikkäästi harjoittelemalla alkoivat matemaattiset kaavat onnistua myös tietokoneella. Keskikoulussa inhoamastani äidinkielestä muodostui yksi lempiaineista nettilukiossa, kursseja olisi voinut olla enemmänkin. Näihin lempi aineisiin oli helppo uppoutua, niinpä minulle vaikeimmat aineet eli kielet jäivät viimetippaan. Jälkiviisaana voin sanoa, että kannattaa aloittaa vaikeimmasta ja antaa näille itselle vaikeille kursseille enemmän aikaa. Minulle loppukiri tuli lukio-opintojen loppusuoralla maaliviivan jo häämöttäessä. Vanhat tuntemukset nostivat taas päätään, olenko tarpeeksi hyvä, riittävätkö taitoni ja selviänkö kunnialla loppuun asti.

Haluan kiittää perhettäni ja ystäviäni sillä te olette tuellanne mahdollistaneet opintoni sekä valmistumiseni. Suuri kiitos minun omista arvosanoista kuuluu myös opettajille, jotka ovat väsymättä jaksaneet vastata kysymyksiini, joskus jopa rautalangasta vääntämällä. Opettajilta saatu kannustava palaute on ollut ensiarvoisen tärkeää. Tämä on ollut huikea matka, jota jään kaipaamaan.

Tänään seisomme yhdessä täällä, me uudet ylioppilaat. Olemme saavuttaneet tavoitteemme ja suuri osa siirtyy jatko-opintojen pariin, minä vielä pohdin mitä jatkossa, laiskoja eläkepäiviä vai kenties aktiivista opiskelua.

Lopuksi haluan muistuttaa: riippumatta kirjain rivistöstä todistuksessa, me kaikki olemme voittajia, olemme selättäneet vaikeudet ja saaneet tutkintomme valmiiksi. Laulun sanoja mukaillen Onnittelut meille kaikille! Tänään on meidän päivämme, nyt on meidän vuoromme loistaa!"