torstai, 8. syyskuu 2022

Syksy on jo täällä

20220818_160618.jpg

Hei ja ihanaa syksyä teille kaikille keltaisen puutalon vieraille. Ainakin osa puutalon tuttavistaa muistaa, että emäntä yrittää saada nuoruudessa aloittamansa lukion päätökseen ja yo-tutkinnon myös. Nyt ollaan jo aika loppusuoralla, perjantaina 16.9.-22 osallistun pitkän englannin kokeeseen. Voin kyllä sanoa, että hiukan jännittää. 

Alunalkaen en ollut olleenkaan varma osallistunko kirjoituksiin, mutta niin vain asiat johtavat toisesta seuraavan ja tosiaan nyt on sitä enkkua vaille valmiina tuo yo-tutkinto. Lukion puolella viimeinen ruotsin kurssi menossa ja sillekin takaraja häämöttää, sillä se on jätettävä arvioitavaksi viimeistään 15.10. -22.

Kaiken kaikkiaan matka on ollut antoisa, ja toivon saavani enkun kokeen läpi, mutta jos ei, niin keväällä sitten uusitaan :D

Tuntuu etten aikoihin ole pohtinut mitään muuta kuin noita koulujuttuja, ja kas kummaa tänään tupsahti mieleen, että olisko jo korkea aika tehdä oma hapanjuuri ja leipoa viikottain se kiireetön leipä keltaiseen puutaloon isännän ja emännän herkuteltavaksi. Onko teillä vinkkejä hyvän hapanjuuren valmistukseen ja tietenkin löytyykö ihanaa herkkuleivän ohjetta myös?

Aivoja lepuuttaakseni päätin tehdä Alize Puffy langasta sormeilemalla torkkupeiton. Muistan lukeneeni jostain, että käsillä tekeminen ja samalla opiskeltavan aineen kuunteleminen, auttaa asian sisäistämisessä, I hope so!

 

20220831_192904.jpg

Lenkki lenkiltä peitto alkoi valmistua

20220901_202059.jpg

Tässä peitto valmiina. 10 kerää käytin tähän lenkkilankaa.

Kiitos vierailusta, nähdään taas!

perjantai, 11. maaliskuu 2022

Lihapiirakka

Onpas ajalla ollut kiire. Keltaisessa puutalossa on elämä soljunut tasaiseen tahtiin eteenpäin. Keittökin on täyttynyt joskus ihanista tuoksuista, makeaa, marjaisaa, ja vanilijaa. Toisinaan uunista tulee ulos hiukan tummempaa leivonnaista. Eli kaikki on ollut ennallaan.

Opiskelukin on edennyt tasaiseen tahtiin ja loppusuoralla voin jo sanoa olevani. Kaikki ei ole onnistunut ja helppoakaan ei ole ollut. Nyt valmistadun jo matematiikan ja yhteiskuntaopin yo-kokeeseen. Aikamoista myllerrystähän tämä toisaalta on ollut.

Pakkaspäivänä juolahti mieleeni, ettei lihapiirakoita ole tullut paistettua aikoihin. Niinpä tuumasta toimeen ja ohjevihkoa selailemaan. 

20211014_183758.jpg

Minulla on tällainen ohje:

5 dl maitoa ( tai 2.5 dl maitoa ja 2.5 dl vettä)

1 rkl sokeria

tl suolaa

2 pussia kuivahiivaa, tai pala tuoretta hiivaa

n. 13 dl vehnäjauhoja

100 g sulatettua voita

Täyte:

500g naudan jauhelihaa

Jauheliha maustetta

1 sipuli

n. 4 dl kypsää puuroriisiä

suolaa, pippuria

Ohjeet:

Keitä riisi kypsäksi.

Tee taikina: jos käytät kuivahiivaa lämmitä maito 42 asteiseksi. Lisää joukkoon hiiva, suola ja sokeri.

Alusta jauhot taikinaan ja loppuvaiheessa lisää vielä voisula joukkoon. Jätä taikina kohoamaan.

Valmista täyte: ruskista jauheliha ja sipuli, mausta jauheliha seos ja lisää kypsä riisi. 

Itse aina maistan tätä täytettä. Sen pitää maistua suun mukaiselta. Lisää siis mausteita makusi mukaan!

Kun taikina on kohonnut, jaa se kolmeen osaan. Jaa sitten vielä osat kuuteen osaan, eli yhteensä 18 taikinapalloa.

Kauli taikinat pyöreiksi ja laita täytettä taikinalle. Kostuta reuna vedellä pullasudin kanssa. Käännä reuna kiinni ja painele haarukalla tai lusikalla sauma kiinni.

Paista lihapiirakoita uunin keskitasolla n. 20 min 225 lämpötilassa. Voitele kypsät lihapiirakat voisulalla.

Sitten vain ääntä kohti, jokainen omalla tyylillään ja mieleisillä täytteillään: sinappia, ketsuppia, kurkkusalaattia, kinkkua kananmunaa nakkia tai ihan mikä omia makunystyröitä miellyttää.

 

lauantai, 24. heinäkuu 2021

Kesäkurpitsasta jotain rullaa

Taas onkin aikaa vierähtänyt siitä, kun tänne viimeeksi kirjoitin. Opiskelu tuntuu vievän kaiken ajan. Edellisen hellejakson mentyä ja seuraavaa odotellessa keltaisen puutalon keittössä pystyi uunia käyttämään. Monet ovat kertoneet kesäkurpitsaa tulevan paljon yli oman tarpeen. Kaikki jotka ovat jaksaneet kastella isutuksiaan, saavat hyvää satoa. Itse en ole istuttanut ollenkaan kesäkurpitsaa. Edellisen kokeilun huono menestys johtui siitä että joku elikko innostui niistä kukista ja kävi napsimassa ne pois. Kärsivällisyys ei koskaan ole ollut hyveeni, niinpä en uudistanut kokeilujani. 

Tällä kertaa päätin kokeilla kesäkurpitsarullaa tai vaikka kääretorttua, kuka mitenkin sen tulkitsee. Ohjeen näin jollain videolla facebookissa ja sovellan nyt sitä, koska en ole ihan varma miten ohje meni. Uudestaan en enää videota löytänyt.

20210724_120119.jpg

Yritin ostaa suht samankokoiset kesäkurpitsat, nämä painoivat n. kilon yhteensä

20210724_121535.jpg

Raastoin hienolla raastimen osalla yhden kurpitsan raasteeksi, ja kaksi kurpitsaa höyläsin juustohöylällä siivuiksi. Raastetta painelin hiukan lävikössä, että enin kosteus valuisi pois.

20210724_121946.jpg

Kuusi kananmunaa kulhoon ja hieman pippuria ja suolaa.

20210724_122258.jpg

Vatkasin kyllä jonkun aikaa...

20210724_122730.jpg

...vaahto on melkein valkoista.

20210724_122811.jpg

Kesäkurpitsaraaste sekaan...

20210724_122921.jpg

kunnollinen sekoitus.

20210724_123552.jpg

Ohuet viipaleet ladotaan pinnalle. Kaikki viipaleet ei menneet, mutta yksi kurpitsa ei olis riittänyt. Voitelin ihan hieman vaan voisulalla viipaleiden pinnalta. 180 °C Uuniin puoleksi tunniksi.

20210724_130117.jpg

Täytteeseen tulee juustoa, ja jokainen voi sitten laittaa lisäksi juuri sitä mitä parhaaksi näkee ja makumieltymykset sallii. Kaupasta ostin Valion Viola kylmäsavulohituorejuustoa ja kylmäsavulohta. Silppusin lohen hienoksi, lohta oli 100g Suunnitelmissa on tehdä itse Ricotta juustoa, joka varmasti sopisi tähän hyvin.

20210724_130333.jpg

Näytti siltä, että täytettä oli liian vähän, niinpä laiton toisenkin purkin tuorejuustoa, onneksi olin ostanut kaksi.

20210724_130310.jpg

Pohja valmiina.

20210724_131544.jpg

Käänsin valmiin pohjan toisen leivinpaperin kanssa. Taas kerran huomasin, että olisi kannattanut hieman voidella tuota paperia. Kumma ettei tätä meinaa muistaa.

20210724_133917.jpg

Jäähtyneen pohjan päälle täyte ja sitten vaan rullaus.

20210724_134217.jpg

Tältä se sitten näytti, ja maistui myös hyvälle. Leikkasin päädyistä palat pois, ja laiton rullan jääkaappiin lepäämään noin tunnin ajaksi. Kohta maistellaan.

Tämä oli kyllä kiva kokeilu ja käy gluteenittomille, vähähiilarisille ja vaikka ketoilijoillekin. 

torstai, 6. toukokuu 2021

Hurmaava lukukutaito

ÄI4 kurssilla on kolme erilaista polkua. Minä valitsin polukseni tunteet, kirjalistalta valitsin luettavaksi Arto Paasilinnan Hurmaava joukkoitsemurha. Kirja käsittelee huumorin avulla, tätä ikävää asiaa. Tehtävänä on kirjoittaa essee, jossa käsitellään kirjan teemaa. Olen päässyt alkuun, esittelen kirjailijaa. Vaikeinta on aloittaa kirjan teeman käsittely, niinpä päätin aloittaa lukemaan alusta. Mitä ajatuksia toinen kerta tuo. Pääsenkö syvällisemmin kiinni Paasilinnan satiiriin. 

IMG_20210317_202109.jpg

Mietin, onko Paasilinna saanut aiheensa jostain kuuluisasta joukkoitsemurhasta. Vuonna 1978 Kansan temppeli -lahkon 909 jäsenen joukkoitsemurha tapahtui Jonestownin siirtokunnassa Guyanan viidakossa. Tapaus on ollut hyvin ristiriitainen ja sitä voidaan pitää myös joukkomurhana. Monet pakoon yrittäneistä ammuttiin. Kaikki eivät myöskään juoneet myrkkyä vapaaehtoisesti. Maailmassa on ennen kirjan ilmestymistä ja sen jälkeen tapahtunut joukkoitsemurhia. 
 
Arto Tapio Paasilinna syntyi 20.4.1942 Kittilässä ja kuoli 15.10.2018 Espoossa. Paasilinna on suomalainen kirjailija, jonka laaja tuotanto on ollut lukijoiden suosion kohteena vuosikymmeniä. Kirjallisuuskriitikkoja Paasilinna ei pystynyt koskaan vakuuttamaan tuotannollaan. Kirjailijana Paasilinnaa voi kutsua humoristiksi. Ronskilla huumorilla höystetyt mielikuvitukselliset kirjat ovat olleet monien elokuvien ja televisiosarjojen pohjana. Paasilinnan runsasta tuotantoa on käännetty yli 40 kielelle. Paasilinna julkaisi elämänsä aikana 35 romaania. Hän sai osakseen monia kunnianosoituksia, kuten Pro Finlandian vuonna 1993 ja Weilin+Göösin kirjallisuuspalkinnon vuosina 1975 ja 1976. Hänet huomioitiin myös ulkomailla: "Prix Litteraire Air Inter (Bordeaux, Ranska) 1989 ja Giuseppe Acerbi -kirjallisuuspalkinto (Mantova, Italia) 1994". 
 
 Itsemurha on raju ja väkivaltainen tapa päättää oma elämä. Kirjassa kahden miehen suunnitelmat muuttuvat heidän törmätessään sattumalta toisiinsa: " Kun itsemurha epäonnistuu, se ei välttämättä ole maailman murheellisin asia". Miehet pääsevät kertomaan toisilleen oman elämäntarinansa, surunsa ja murheensa. Kaksi väärin ymmärrettyä ja yksinäistä miestä, Rellonen perheen syrjimänä ja Kemppainen leskeksi jääneenä.
 
Myös joukkioksi kerätyt joukkoitsemurhaajat kokevat elämänhalunsa palanneen. Ratkaisevan hetken koittaessa moni haluaakin peruuttaa aikeensa. Kirjassa ensimmäinen syöksy Korpelan Kuoleman-linjalla hyytävään jäämereen keskeytyy, kun "monet elämänhaluiset kädet kurottautuivat painamaan pysäytysnappia". Itsemurhaa harkitseva ei useinkaan halua kuolla, vaan etsii ulospääsyä epätoivoiselta tuntuvasta tilanteestaan. Lopullisen ratkaisun taustalla voi olla mielenterveysongelmia, päihteidenkäyttöä, yksinäisyyttä, menetyksiä ja vaikeita elämäntilanteita. Syvässä toivottomuuden tilassa ei näe vaihtoehtoja vaan luulee, ettei mikään tai kukaan voi enää auttaa.
 
Mustalla huumorilla höystetty romaani, viihdyttävää luettavaa.

keskiviikko, 10. maaliskuu 2021

Raejuustopannaria

Raejuustopannariin löytyy ohjetta jos minkälaista. Keltaisen puutalon jääkaapissa, takimmaisessa nurkassa, kökötti raejuustopurkki. Raejuusto oli jo muutaman päivän vanhentunut jääkaapissa. Ajattelin, ettei sitä passaa heittää menemään, jotenkin sitä voisi jalostaa. Olen aiemmin tehnyt tällä ohjeella pannarin. Tällä kertaa laitoin 400g purkin raejuustoa, 3 kpl kananmunia, 1 dl kaurajaujoja ja ropsauksen suolaa. Jos haluaa, voi makeutta laittaa taikinaan haluamallaan tavalla. Ai niin, ja 1 rkl rasvaa laitoin myös. Sekoitin sauvasekottimella raejuuston ja munat, jauhot sekoitin vispilällä. 200 asteisessa uunissa n. 40 min. Ja ei ku ääntä kohti. 

IMG_20210310_171830.jpg

Pannarista tuli sopivan paksuinen, oikeastaan ohuehko, mutta kaikin tavoin onnistunut tekele. Ei jäänyt yhtään palasta ylimääräistä.