Hei kaikki kesän odottelijat. Me täällä Koivulassa otettiin jo pieni varaslähtö kesään. Kipaisin lähimpään kauppaan, josta ostoskoriin löytyi kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat, Pirkka Karkki mansikat. 

Minulla oli vakaa aikomus leipoa Tres leches-kakku, dulce de tres leches, joka tunnetaan myös nimellä pan tres leches tai yksinkertaisesti tres leches. Monia ohjeita olin selaillut ja Sonja Melinan instassa oli mieleinen ohje kakkuun. Tällä ohjeella tehtyä kakkua olin saanut kerran jo maistaakin työkaverin lomalle lähtö kahveilla..

Sillä siis siiten eteenpäin. Niinkuin monesti ennenkin ei ihan ohjeen mukaan päästy toteuttamaan. Olin ostavinaan kaupasta kondensoitua maitoa, mutta olinkin ottanut hyllystä makeutetun kinuskiversion. Eli ohjeesta poiketaan taas kerran. Tämä kinuski on huomattavasti paksumpaa kuin kondensoitu maito ja joudun ohentamaan sitä kermalla.

Tres leches -kakku

Voitele korkeareunainen vuoka 

Valmista pohja:

Vatkaa ensin marenki toisessa kulhossa.

4 munanvalkuaista

85g sokeri

Ota toinen kulho jossa vatkaat taikinan toisen osan:

4 munan keltuaista

55g sokeria

Vatkataan vaahdoksi

Lisää tähän :

1 dl maitoa

sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan

1 tl vanilja sokeria

150g vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

Viimeisenä lisätään marenki varovasti käännellen.

Kaada taikina voideltuun vuokaan, esim. lasiseen uunivuokaan.

Paista 160⁰C uunissa noin. 30-35 min.

Anna pohjan jäähtyä. Valmista sillä aikaa:

Maitokylpy

1,5 dl kermaa

1,5 dl maitoa

1,2 dl kondensoitua maitoa

Pistele puutikulla tai haarukalla reikiä kakkuun, ja kaada maitoseos pohjan päälle.

Kuorrutus

4 dl kuohukerma

0,5dl sokeria

Tuoreita mansikoita

Kuorruta kakku kermavaahdolla ja koristele mansikoilla.

Ja koska valokuva jäi ottamatta, saatte vain pienen maistisisen 🥰

Nam. Seuraavan kerran olen tarkempi siellä kaupan hyllyllä, koska tätä tehdään toistekin. 

Pist. Vähensin muutoinkin sokerin määrää yltiöpäisen makean kinuskin vuoksi. Vaikka eipä se kinuskin maku ollut hullumpi vaihtoehto sekään.

Hyvää koulujen päättäjäispäivää kaikille ja Onnea kaikille valmistuneille💕

Paljon on vettä virrannut Vuoksessa siitä kun tänne viimeeksi kirjoittelin.

Keltainen puutalo on meille enää muisto mukavista, ihanista ajoista. Nyt siellä puulattiat saavat nauttia taas pienten lasten jalkojen tömistelystä.

Hankimme oman mansikkapaikan maaseudulta. Vaikka ikää onkin jo kertyntyt, päätös ei lopulta ollut vaikea. Kutsumme Koivulaa vapaa-ajan asunnoksi, sillä meillä on myös kerrostaloasunto kaupungissa.

Mitäpä sitten muuta kuuluu.

Tammikuussa 2024 sattui minulle työtapaturma, kuntoutuminen on vienyt paljon voimia. Eikä tässä enää ole paluuta entiseen. Pysyvän haitan sain jalkoihini. 

Käsitöitä on kuitenkin tulllut vuoden mittaan tehtyä, ja ne osaltaan ovat vieneet ajatuksia pois kivuista.

Juhannusruusu Lankavan ohjeella

Takavuosien hitti Anelmaiset.

Marimekkoakin tuli kokeiltua

Tässä Housen langasta neulotut polvisukat

Vaaleanpunasävyiseen sukkapariin piirtelin itse kuviot ja säärystimet on Jonmarin ohjeella neulottu.

Keskussairaalan vastasyntyneet sai minultakin pienen lahjoituksen, tässä muutamia niistä.

Laurit joiden neulomisessa puikkokin katkesi, taisi olla aika vääntöä.

Ja vielä yhdet pitkät- 

Käsityöt on ollut, ja on, minulle tapa purkaa stressiä ja siirtää ajatuksen jonnekin muualle.

Kuinka sinä purat stressiä?

Kaali jakaa ihmiset eri lokeroihin, on niitä jotka rakastavat ja tietty niintä jotka eivät rakasta. Itse kuuluun näihin kaalin rakastajiin ja monesti myös keltaisen puutalon keittiössä valmistuu ruokaa kaalista. Sähkön hinta on myös enenevässä määrin ajanut valmistamaan ruokia, joita voin hauduttaa takkauunissa.

Keltaisessa puutalossa on aivan perinteinen varaava takka. Olen hankkinut ritilän, jonka voin sujauttaa takan luukuista sisään ja laittaa ruuan hautumaan uuniin. Suosittelen kyllä kaikille takan omistajille ritilän hankkimista. Kätevimmät pystyy kyllä tekemäänkin sellaisen.

Kaalipadan tekoon varauduin ostamalla kaupasta 1,5 kg painavan kaalin, 800g naudan jauhelihaa, 2 purkkia tomaattimurskaa, Koskenlaskija Chili ruoka ja dippi juustoa sekä Creme fraiche paahdetut sipulit purkin.

Pilko kaali ja laita suikaleet hautamaan kiehuvaan veteen isohkoon kattilaan, minulla kaytössä 5 litran kattila. Kaada vesi pois kun kaalit on pehmenneet. Ruskista jauhelihat ja mausta mieluisillasi mausteilla, itse käytän jauhelihamauste sekoitusta. 

Lisää kaalin sekaan tomaattimurskat, juusto ja creme fraiche selä jauheliha, sekoita hyvin.

Raastoin vielä 3 porkkanaa mukaan. kaikki vain sekaisin kattilassa ja tässä vaiheessa vielä mahdollisuus maistella tulevaa tuotoksen makua. minä lisäsin vielä suolaa.

Kaada kaalipata uunivuokaan ja laita hautumaan takkaan tai sähköuuniin.

Sitten vain nautitaan mausteisesta kaalipadasta puolukkasurvoksen kera.

Kiitos, kun kävit vierailulla❤️

Valitettavasti nämä sivut ovat toimineet nyt aika epävarmasti. Toistaiseksi siirryn toiselle alustalle.

Käypä katsomassa mitä tein kaalista🥰

Löydät keltaisen puutalon seuraavasta osoitteesta. 

https://eloakeltaisessapuutalossa.blogspot.com/?m=1

Tänäkin vuonna, kuten monena muunakin, vietin äitienpäivää työmaalla. Muutaman vuoden päästä onkin tilanne varmaankin jo toinen ja saan nauttia lapsista ja lapsenlapsista kokoaikaisesti, muulloinkin kuin äitienpäivänä.

Aamukahvit auringossa, ulkona on jo hyvin kesäistä!

Tyttäreni kävi perheensä kanssa kahvilla. Yllätyksekseni sain vanhasta valokuvasta piirretyn taulun, jossa olen minä ja tyttäreni muutaman kuukauden ikäisenä! Ihana yllätys!

Kauniit on nämä krysanteemit!

Tätä runoa mummini lorutteli meille lapsenlapsille:

Äiti leipoo

Äiti leipoo hymyellen. 

-Kelle leivot, äiti, kellen? 

Vielä kysyt – kelles muille 

pienoisille piimäsuille?

Tää on kakku pikku Annin, 

tuo on Heikin, tää on Hannin. 

Tämän saapi pikku Asta,

joll' on yksi hammas vasta.

Tehdään muita murakampi,

hiukan muita makeampi

Oisko onneks' joka muru

Siit' on äidin ainut suru.

Leivät nousee, hiipuu uuni, 

miss' on pienet piimäsuuni? 

Kätken kakkuun kaipausta, 

sirottelen siunausta.

Rakkautta rahdun verran – 

toinen teille leipoo kerran. 

Äidin kakku makeaisin, 

sitä, ah, jos aina saisin.

– Immi Hellén –